Mielestäni ei ole olemassa tänä päivänä helppoja ministerin tehtäviä Suomessa, varsinkin jos ne tehtävät haluaa mahdollisimman hyvin hoitaa.
Ilmeisesti ulkoministeriksi on tunkua, mutta kuka kykenee hoitamaan ulkoministerin tehtävät modernissa maailmassa riittävän hyvin? Ei kaikista ole edes lantaa talikoimaan, niin miten jostain voisi olla lähes kylmiltään ulkoministeriön poliittiseksi vastuuhenkilöksi?
A-luokan ministerin toiminta b-luokan ministeriössäkin voi olla mahdollista, mutta voiko olla mahdollista myös, että on olemassa b-luokan ministereitä a-luokan ministeriöissä? Summa summarum, demarien ministerikierrätys oli mielestäni naurettavaa touhua, mutta lupauksien pitämisestä pisteet kuitenkin.
lauantai 18. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
Sosiaalinen hyväksyntä
Vetäsin itseni löysään rusettisolmuun, kun Facebookin nettifoorumilla siis -profiilissani aloin miettiä seuraavaa kysymystä: onko sosiaalinen hyväksyntä suoraan verrannollinen sosiaalisen pärjäämisen kanssa?
Voiko sitä edes pärjätä sosiaalisesti jos ei saa sosiaalista hyväksyntää aidosti? Toisaalta jotkut saattavat olla melkein luonnostaan pärjäävämpiä sosiaalisesti. Onko elämä kilpailu laajasta sosiaalisesta hyväksynnästä vai merkitseekö Suomessakin lopulta hyväksyntä oikeilta ihmisiltä?
Itse en jaksa suoranaisesti kilpailla hyväksynnän määrässä. Mitätöintiä joku voi sietää paremmin kuin ylistäviä kehuja, mutta en tiedä mistä tuo johtuu tai voihan sitä aina spekuleerata. Ehkä moni ihminen käyttäytyy kuten on hyväksi oman edun kannalta todennut.
Oma etu on modernissa Suomessa usein sidoksissa laajaan sosiaaliseen hyväksyntään, mutta onneksi taiteilijat rikkovat rajoja! :)
Voiko sitä edes pärjätä sosiaalisesti jos ei saa sosiaalista hyväksyntää aidosti? Toisaalta jotkut saattavat olla melkein luonnostaan pärjäävämpiä sosiaalisesti. Onko elämä kilpailu laajasta sosiaalisesta hyväksynnästä vai merkitseekö Suomessakin lopulta hyväksyntä oikeilta ihmisiltä?
Itse en jaksa suoranaisesti kilpailla hyväksynnän määrässä. Mitätöintiä joku voi sietää paremmin kuin ylistäviä kehuja, mutta en tiedä mistä tuo johtuu tai voihan sitä aina spekuleerata. Ehkä moni ihminen käyttäytyy kuten on hyväksi oman edun kannalta todennut.
Oma etu on modernissa Suomessa usein sidoksissa laajaan sosiaaliseen hyväksyntään, mutta onneksi taiteilijat rikkovat rajoja! :)
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Psykiatria pohjaa näyttöön
Näyttöön pohjaavan tutkimustiedon kyseenalaistaminen on joko tyhmyyttä tai kansansuosion tavoittelua. Toki kiistämisen motiivina voi olla myös harhaisuus ja puhtaasti oman edun tavoittelu.
On surullista että jotkin kansalaiset kieltävät psykiatriassa lääkehoidon tärkeyden etenkin psykoositasoisten sairauksien hoidossa, vaikka antipsykoottinen lääkehoito on nykyisistä vaihtoehdoista monesti paras hoitokeino vaikean psykoosisairauden hoitoon.
Psykiatria ei ehkä vaikuta aina konkreettiselta ja näyttöönpohjaavalta tieteeltä, vaikka psykiatrian perusta sitä onkin, sikäli että psykiatrisen tiedon perusta on laaja lääketieteellinen tutkimustyö. Toki psykiatriset diagnoosit ovat sopimuksia ja diagnoosien asettaminen on tulkintaa potilaasta, jonka vuoksi virhediagnoosejakin voi sattua, kuten oli esimerkiksi norjalainen tapaus Breivik.
Itse kuntoutujana en ota sitä riskiä, että koen uuden vaikean psykoosin jättäen antipsykoottisen lääkkeen pois. Eri asia sitten on jos tulee pitävää näyttöä kohdalleni siitä, että voin jättää lääkityksen pois, mutta itse en ainakaan tiedä miten tuosta voisin saada varmuuden.
Siispä, kokemukseni vaikeasta psykoosista on vahva ja ajatuksiani omahoidon osalta ohjaava.
On surullista että jotkin kansalaiset kieltävät psykiatriassa lääkehoidon tärkeyden etenkin psykoositasoisten sairauksien hoidossa, vaikka antipsykoottinen lääkehoito on nykyisistä vaihtoehdoista monesti paras hoitokeino vaikean psykoosisairauden hoitoon.
Psykiatria ei ehkä vaikuta aina konkreettiselta ja näyttöönpohjaavalta tieteeltä, vaikka psykiatrian perusta sitä onkin, sikäli että psykiatrisen tiedon perusta on laaja lääketieteellinen tutkimustyö. Toki psykiatriset diagnoosit ovat sopimuksia ja diagnoosien asettaminen on tulkintaa potilaasta, jonka vuoksi virhediagnoosejakin voi sattua, kuten oli esimerkiksi norjalainen tapaus Breivik.
Itse kuntoutujana en ota sitä riskiä, että koen uuden vaikean psykoosin jättäen antipsykoottisen lääkkeen pois. Eri asia sitten on jos tulee pitävää näyttöä kohdalleni siitä, että voin jättää lääkityksen pois, mutta itse en ainakaan tiedä miten tuosta voisin saada varmuuden.
Siispä, kokemukseni vaikeasta psykoosista on vahva ja ajatuksiani omahoidon osalta ohjaava.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Muistijälkiä
Miksi jokin asia jää mieleen ja jokin ei jää? Jääkö tavallinen asia yleensä mieleen. Ehkä yksi merkittävin muistikuvien luoja on äärimmäiset kokemukset, jotka voivat jäädä myös piilotajunnan tasolle, josta seuraa myös dissosiatiivinen häiriötila.
Sitten toisaalla voi olla jokin asia, joka avaa tajunnan avaimen ja muistijälki jää. Joskus esim. jonkin biisin avulla voi muistaa jonkin tapahtuman ja tunnelatauksen. Ehkä musiikin yksi tarkoitus on juuri tavoittaa ihmisen tunnemaisema.
Opiskelija pyrkii joskus väkisin luomaan muistijälkiä tenttiä varten ja moni siinä onnistuukin, mutta miten luoda oppimateriaalista jälkiä jotka kestävät läpi elämän. Ehkä tässä asiassa opiskelijoilla on erilaisia tekniikoita, vaikka lopulta aina työ tekijänsä opettaa.
Sitten toisaalla voi olla jokin asia, joka avaa tajunnan avaimen ja muistijälki jää. Joskus esim. jonkin biisin avulla voi muistaa jonkin tapahtuman ja tunnelatauksen. Ehkä musiikin yksi tarkoitus on juuri tavoittaa ihmisen tunnemaisema.
Opiskelija pyrkii joskus väkisin luomaan muistijälkiä tenttiä varten ja moni siinä onnistuukin, mutta miten luoda oppimateriaalista jälkiä jotka kestävät läpi elämän. Ehkä tässä asiassa opiskelijoilla on erilaisia tekniikoita, vaikka lopulta aina työ tekijänsä opettaa.
Vastaanottaja vai lähettäjä?
Eiköhän kaikkien vuorovaikutuksessa olevien ihmisten välillä ole vaikutusta kumpaankin suuntaan tai pitäisi olla ainakin, jos kyseessä ei ole pelkkä käskyvaltasuhde, vaan tasa-arvoinen keskustelusuhde.
Politiikassa voi monesti unohtua kansan kuuntelu, jolloin poliitikot sanovat miten asiat ovat kansaa kuuntelematta. Tällöin on kyse usein varsin itseriittoisista oman edun tavoittelijoista. Toisaalta jos kansaa kuunnellaan, niin voihan kansan silti jättää huomiotta unholaan.
Erilaisuuden sietokyky ei ehkä ole aina itsestäänselvyys, kun nähdään oma paremmuus niin paljon suurempana verrattuna toisiin ihmisiin. Tietenkin vaikka vaikuttaisi olevan kuinka kunnollinen ihminen tahansa, niin silti on aina mahdollisuus tulla kusetetuksi.
Politiikassa voi monesti unohtua kansan kuuntelu, jolloin poliitikot sanovat miten asiat ovat kansaa kuuntelematta. Tällöin on kyse usein varsin itseriittoisista oman edun tavoittelijoista. Toisaalta jos kansaa kuunnellaan, niin voihan kansan silti jättää huomiotta unholaan.
Erilaisuuden sietokyky ei ehkä ole aina itsestäänselvyys, kun nähdään oma paremmuus niin paljon suurempana verrattuna toisiin ihmisiin. Tietenkin vaikka vaikuttaisi olevan kuinka kunnollinen ihminen tahansa, niin silti on aina mahdollisuus tulla kusetetuksi.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Onko kaikki se kiellettyä josta Hitler on oletettavasti tykännyt?
Ehkä joku epävarma hyvään taipuvainen ihminen laittaa itsensä kahleisiin oman makunsa suhteen, jos Hitler on oletettavasti tykännyt joskus jostain hyvästäkin. Esimerkiksi hakusanalla "nietzsche hitler" Google.fi esittää 5,4 miljoonaa hakutulosta.
Ei kai ihmisen ajatuksia voi laittaa kahleisiin, vaikka niistä jotkut hörhöt voivat ottaa vaikutteita tänäkin päivänä. Mielestäni ylimoralisointi ei kerrokaan hyveellisyydestä vaan väärästä syy-yhteydestä, sikäli kun vastuu teoista vieritetään ajattelijoille.
Tykkäämisellä ja usein ehkä näennäisellä tykkäämisellä voi peittää oman epävarmuutensa suhteessa ympäröivään maailmaan. Joten hyvänlaatuinen kulttuuri on hyvää, vaikka Hitler siitä olisikin tykännyt.
Ei kai ihmisen ajatuksia voi laittaa kahleisiin, vaikka niistä jotkut hörhöt voivat ottaa vaikutteita tänäkin päivänä. Mielestäni ylimoralisointi ei kerrokaan hyveellisyydestä vaan väärästä syy-yhteydestä, sikäli kun vastuu teoista vieritetään ajattelijoille.
Tykkäämisellä ja usein ehkä näennäisellä tykkäämisellä voi peittää oman epävarmuutensa suhteessa ympäröivään maailmaan. Joten hyvänlaatuinen kulttuuri on hyvää, vaikka Hitler siitä olisikin tykännyt.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Sote-uudistus
Valtakunnallinen sosiaali ja terveyspalveluiden uudistus tulee ja kansalaisten hoito paranee samalla kun käsittääkseni olemassaolevat henkilöstöresurssit käytetään paremmin hyödyksi.
Toivottavaa olisi että soten perusyksikön asukasraja 20000 ei olisi aivan kiveenhakattu eikä se kai voi ollakaan kiveenhakattu totuus, koska eri elinkeinorakenteen omaavilla kunnilla on valtaisia eroja mahdollisuuksissa tuottaa sote-palveluita itsenäisesti. Kuitenkin peruslähipalveluita sote-puolella pitäisi kuntalaisilla olla, mutta moni tarvitsee myös erikoissairaanhoitoa.
Erikoissairaanhoitoa ei varmasti ole järkevää järjestää pienissä yksiköissä, vaan potilaan etu on mahdollisimman tasokas erikoissairaanhoito kullekin sairaudelle, eikä näitä palveluita pikkukunnat voi edes halutessaan laadukkaasti toteuttaa.
Psykiatriassa tietynlaisiin sairaustyyppien esim. psykoosien hoitoon erikoistunut lääkäri ja hoitotiimi saavat varmasti parempaa tulosta aikaan kuin koko psykiatrista kirjoa kasassapitävä hoitotiimi. Psykiatrin ei tartte olla kuin pienessä avohoitopiirissä lomilla ja potilaat ovat jo silloin oman onnensa varassa tai sairaalassa. Psykiatriassa pitäisi ehdottomasti saada sairaalahoito ja avohoito toimimaan tiivimpää yhteistyötä tehden paremmin potilaiden hyvän hoidon ja edun kannalta.
Pikkukunta puolestaan on haavoittuva jo terveyskeskustasolla, jos ainokainen kunnanlääkäri on itse sairaana, niin kuka hoitaa hänen potilaansa?
Sote-uudistus, tervetuloa kansalaisten paremman kokonaishyvinvoinnin kannalta!
Toivottavaa olisi että soten perusyksikön asukasraja 20000 ei olisi aivan kiveenhakattu eikä se kai voi ollakaan kiveenhakattu totuus, koska eri elinkeinorakenteen omaavilla kunnilla on valtaisia eroja mahdollisuuksissa tuottaa sote-palveluita itsenäisesti. Kuitenkin peruslähipalveluita sote-puolella pitäisi kuntalaisilla olla, mutta moni tarvitsee myös erikoissairaanhoitoa.
Erikoissairaanhoitoa ei varmasti ole järkevää järjestää pienissä yksiköissä, vaan potilaan etu on mahdollisimman tasokas erikoissairaanhoito kullekin sairaudelle, eikä näitä palveluita pikkukunnat voi edes halutessaan laadukkaasti toteuttaa.
Psykiatriassa tietynlaisiin sairaustyyppien esim. psykoosien hoitoon erikoistunut lääkäri ja hoitotiimi saavat varmasti parempaa tulosta aikaan kuin koko psykiatrista kirjoa kasassapitävä hoitotiimi. Psykiatrin ei tartte olla kuin pienessä avohoitopiirissä lomilla ja potilaat ovat jo silloin oman onnensa varassa tai sairaalassa. Psykiatriassa pitäisi ehdottomasti saada sairaalahoito ja avohoito toimimaan tiivimpää yhteistyötä tehden paremmin potilaiden hyvän hoidon ja edun kannalta.
Pikkukunta puolestaan on haavoittuva jo terveyskeskustasolla, jos ainokainen kunnanlääkäri on itse sairaana, niin kuka hoitaa hänen potilaansa?
Sote-uudistus, tervetuloa kansalaisten paremman kokonaishyvinvoinnin kannalta!
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Suomen skitsofreniayhdistys ry:n logo julkistettu
 |
| Suomen skitsofreniayhdistys ry:n logo 5.5.2013 käyttöönotettuna. |
Kiitos stilisointia tehneelle avustajalle ja kiitos myös Mielenterveyden keskusliitto rohkaisevista vinkeistä.
t. Kimmo Hoikkala, puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry
Yhdistyksen kotisivu: www.skitsofreniayhdistys.fi
Olemme myös Facebookissa: skitsofreniayhdistys Facebookissa
lauantai 4. toukokuuta 2013
Työkyvyttömyyseläkeläiset ovat pinnareita?
Työkyvyttömyyseläkeläiset eivät ole lusmuja vaan vaikeasti sairaita kansalaisia, joiden kuntouttamiseen ei yleensä haluta tarpeeksi panostaa, vaikka esimerkiksi masennustila ei useinkaan olisi eläkettä vaativa sairaus, jos kuntoutus olisi paremmalla tasolla.
Psykoositasoiset sairaudet ovat mielenterveydellisistä sairauksista vaikeimpia, vaikka niistäkin voi joskus tulla melko hyvään kuntoon, jolloin voisi tehdä esimerkiksi osa-aikaisena töitä eläkkeen lisäksi noin 700 eurolla brutto. Se on sitten eri asia onko työpaikkaa tiedossa, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa tahansa.
Oleellisin viesti, jonka tässä haluan sanoa että hakekaa helkutti itse työkyvyttömyyseläkepaperit, jos se on niin helppoa ja puhukaa vasta sitten laiskoista kaltaisistanne työkyvyttömyyseläkeläisistä.
Psykoositasoiset sairaudet ovat mielenterveydellisistä sairauksista vaikeimpia, vaikka niistäkin voi joskus tulla melko hyvään kuntoon, jolloin voisi tehdä esimerkiksi osa-aikaisena töitä eläkkeen lisäksi noin 700 eurolla brutto. Se on sitten eri asia onko työpaikkaa tiedossa, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa tahansa.
Oleellisin viesti, jonka tässä haluan sanoa että hakekaa helkutti itse työkyvyttömyyseläkepaperit, jos se on niin helppoa ja puhukaa vasta sitten laiskoista kaltaisistanne työkyvyttömyyseläkeläisistä.
torstai 2. toukokuuta 2013
Tarvitseeko yli 17 euroa tunnissa tienaava asioidensa ajamiseen omaa puoluetta?
Otsikkona on todellakin hyvin oleellinen kysymys, että tarvitseeko liki 20 euroa tai joskus ylikin tunnissa tienaava yleensä pitkän linjan teollisuusduunari omaa puoluetta lähinnä omien asioidensa ajamiseen?
Mielestäni tarvitsee mutta se ei poista mielestäni sitä asiaa, että eikö maailmassa ja jo Suomessakin olisi paljon muita asioita kuin teollisuusduunarin maksimaalinen KTA=keskituntiansio. Veropolitiikka on ehkä oleellisempi asia jota kannattaisi myös duunaripiireissä miettiä, että kannattaisiko vaatia oikeudenmukaisempaa verotusta ja ehkä verotuksen lapsivähennysten takaisinottoa.
Pitää muistaa armoitetuista duunarieliitistä huolimatta, että Suomessa on liki miljoona kansalaista jotka kitkuttelevat korkeintaan reilun tonnin toimeentulolla koko kuukauden.
Rakentavia ajatuksia jatkoon myös suuria kesälomarahatilejä usein syystäkin tienaavalle duunarieliitille!
t. Kimmo Hoikkala, Tampere
Mielestäni tarvitsee mutta se ei poista mielestäni sitä asiaa, että eikö maailmassa ja jo Suomessakin olisi paljon muita asioita kuin teollisuusduunarin maksimaalinen KTA=keskituntiansio. Veropolitiikka on ehkä oleellisempi asia jota kannattaisi myös duunaripiireissä miettiä, että kannattaisiko vaatia oikeudenmukaisempaa verotusta ja ehkä verotuksen lapsivähennysten takaisinottoa.
Pitää muistaa armoitetuista duunarieliitistä huolimatta, että Suomessa on liki miljoona kansalaista jotka kitkuttelevat korkeintaan reilun tonnin toimeentulolla koko kuukauden.
Rakentavia ajatuksia jatkoon myös suuria kesälomarahatilejä usein syystäkin tienaavalle duunarieliitille!
t. Kimmo Hoikkala, Tampere
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Kokonaistilastoja ajalta 1.5.2011-30.4.2013
 |
| Google Analytics tilastoa tästä blogista. |
 |
| Paikkakuntatilastoa suomalaisista kävijöistä tästä blogista. |
 |
| Liikenteen lähteistä ja suosituimmat hakusanalöydöt GA-ohjelman mukaan. |
 |
| Suosituimmat linkkisaapumismäärät GA-tilastoinnin mukaan. |
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Viikkotyöajaksi 32 tuntia!
Työaikaa on lyhennettävä edelleen, koska pakkotahtista työtä tehdään usein aivan liian monta viikkotyötuntia, kun taas hallinnollisia töitä voisi tehdä lähes kuka vaan melkein 16 tuntia joka päivä.
Esitän, että viikkotyöaikaa lyhennetään 32 tuntiin, jolloin työssä käytäisiin neljänä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. Kun työtä ei ole, niin sitten työtä pitää jakaa etenkin nuorisolle. Ansiotaso säilyisi kuitenkin nykyisellä tasolla.
Nuorisoon pitää luottaa! Ja nuorisolle pitää antaa vastuuta.
Ei sota-ajan vanhempien lapset ole mitään eliittiä, vaan nuoriso on tavallaan eliittiä sikäli jos sotatraumojen siirtotie on onnistuttu katkaisemaan. Ei hommia enempää voi sössiä kuin keski-ikäiset mukaviisaat ovat sössineet.
Nuoruudessa on tie jatkuvuuteen, sikäli kun eliniän myötä suvunjatkamiskyky vähenee. Toisaalta jos vanhemmat eivät luota nuorisoon, niin luottaako nuoriso sitten aikanaan sen ajan vanhuksiin, kun tämän ajan nuoret ovat suunnilleen keski-iässä?
Työelämästä on turhaan tehty osittain eliittiklubi, jonne ei ole yleensä asiaa, jos on pitkäaikaissairaudesta kuntoutujana tai muuten heikoille lähtökohdilla elämän aloittanut kansalainen. Työtä on jaettava enemmän ja nuorisoa on osallistettava yhteiskunnan toimivuuden kannalta yhä enemmän.
Kuitenkin pääasia tässä avauksessani on, että työaikaa on lyhennettävä ja työtä on jaettava tasaisemmin! Kukaan ei ole lopulta toistaan parempi jos mittareita haetaan riittävän monia, mutta työelämä vaatii kyllä lujaa kuntoa sekä psyykkistä että usein fyysistäkin, jotta työssäkäynti olisi mielekästä työntekijälle muutenkin kuin tilipäivänä jos edes silloinkaan.
Eriarvoistaminen saa loppua ja kansa töihin mahdollisimman suuressa määrin varsinkin kun työllisten määrä on tippunut alle 70 prosentin 15-64-vuotiaiden kansalaisten keskuudessa.
Lähteenä käytin tätä: http://www.findikaattori.fi/fi/41
Esitän, että viikkotyöaikaa lyhennetään 32 tuntiin, jolloin työssä käytäisiin neljänä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. Kun työtä ei ole, niin sitten työtä pitää jakaa etenkin nuorisolle. Ansiotaso säilyisi kuitenkin nykyisellä tasolla.
Nuorisoon pitää luottaa! Ja nuorisolle pitää antaa vastuuta.
Ei sota-ajan vanhempien lapset ole mitään eliittiä, vaan nuoriso on tavallaan eliittiä sikäli jos sotatraumojen siirtotie on onnistuttu katkaisemaan. Ei hommia enempää voi sössiä kuin keski-ikäiset mukaviisaat ovat sössineet.
Nuoruudessa on tie jatkuvuuteen, sikäli kun eliniän myötä suvunjatkamiskyky vähenee. Toisaalta jos vanhemmat eivät luota nuorisoon, niin luottaako nuoriso sitten aikanaan sen ajan vanhuksiin, kun tämän ajan nuoret ovat suunnilleen keski-iässä?
Työelämästä on turhaan tehty osittain eliittiklubi, jonne ei ole yleensä asiaa, jos on pitkäaikaissairaudesta kuntoutujana tai muuten heikoille lähtökohdilla elämän aloittanut kansalainen. Työtä on jaettava enemmän ja nuorisoa on osallistettava yhteiskunnan toimivuuden kannalta yhä enemmän.
Kuitenkin pääasia tässä avauksessani on, että työaikaa on lyhennettävä ja työtä on jaettava tasaisemmin! Kukaan ei ole lopulta toistaan parempi jos mittareita haetaan riittävän monia, mutta työelämä vaatii kyllä lujaa kuntoa sekä psyykkistä että usein fyysistäkin, jotta työssäkäynti olisi mielekästä työntekijälle muutenkin kuin tilipäivänä jos edes silloinkaan.
Eriarvoistaminen saa loppua ja kansa töihin mahdollisimman suuressa määrin varsinkin kun työllisten määrä on tippunut alle 70 prosentin 15-64-vuotiaiden kansalaisten keskuudessa.
Lähteenä käytin tätä: http://www.findikaattori.fi/fi/41
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)