Elämän voisi hyvin nähdä osaksi hyväksymisen harjoittelua, koska emmehän me voi kaikille asioille ympäristössämme yhtään mitään. Joudumme aina ajoittain tilanteisiin joihin emme haluaisi, kuten esimerkiksi kohtaamaan sen realiteetin, että jollain on ehkä perusteettomasti enemmän vaurautta kuin itsellämme.
Realiteettien hyväksyminen on myös joskus täysin pään sisäistä toimintaa, sikäli kun pitää hyväksyä tai paremminkin sopeutua esimerkiksi vaikeaan mielenterveydelliseen sairauteen ja koettaa silti pitää itsestään huolta.
Tunnenko sitten jostain sellaisesta asiasta painetta, jota en kertakaikkiaan voi hyväksyä? Vai olenko sittenkin päässyt yli suunnilleen kaikista asioista, joita aluksi oli vaikea hyväksyä?
Itselläni ei tule mieleeni oikein mitään mielenkiehuntaa aiheuttavaa asiaa jota en voisi hyväksyä, mutta kyllä joskus tuntuu edelleen vaikealta hyväksyä ihmisten perusteeton eriarvoistaminen ja sitä myötä luokittelu.
(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 01.11.2010 - 21:14)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti