Asuntojen hinnoissa ei ole suurta kuplaa

Vaikka asuntojen reaalihintaindeksin mukaan asuntojen hinnat ovat pienoisessa laskussa, niin silti trendi on selvästi nouseva vieläkin. Kuplasta on kyse, jos arvonnousu olisi katteetonta, mutta asuntojen kohdalla näin ei ole, vaan asuntojen hintakehitys on yksi selvä indikaatio kasvavasta kansantaloudesta.

Lähteet: http://www.findikaattori.fi/fi/92 ja http://stat.fi/til/ashi/2012/04/ashi_2012_04_2012-05-25_tie_001_fi.html

Etenkin Findikaattorin sivustolla löytyy mielenkiintoinen kuvaaja, josta voi tulkita, että ennen 1990-luvun lamaa asuntojen reaalihintaindeksi nousi jyrkästi, jonka jälkeen pisteluku tuli alas että tuntui, mutta ei mielestäni kumminkaan kovin paljon. Vuonna 1989 pisteluku oli noin 130 koko maassa ja vuonna 1993 pisteluku oli pääkaupunkiseudulla noin 60. Joten edellisestä voimme laskea että pisteluku laski noin 54 prosenttia. Siispä 54 prosenttia leikkaantui asuntojen hinnoista keskimäärin 1990-luvun lamavuosien ansiosta, jota aikakautta voi pitää modernin ajan pahimpana talousahdinkona Suomessa.

Tarkkanäköinen huomaa myös Findikaattorin kuvaajista, että vuoden 2008 lama näkyy selvästi myös asuntojen reaalihintaindeksissä, vaikka pitkäkestoinen trendi on edelleen selvästi nouseva 1990-luvun laman jäljiltä.

Toisessa linkissä avautuu kuvaaja Tilastokeskuksen 25.5.2012 julkistamaan vanhojen asuntojen hintakehitykseen, jonka mukaan huhtikuussa hinnat nousivat, josta voi päätellä, että ostovoimaa kansalaisilla riittää joko velalla tai ilman. Tosin yleensä varmaan asunnonosto rahoitetaan pääosin velkarahalla.

On täysin edesvastuutonta ja perätöntä asuntovelallisten pelottelua toisin sanoen väittää, että asunnoissa olisi suuri hintakupla, koska se ei pidä tilastojen antamien viitteiden mukaan mitenkään paikkaansa. Hinnat voivat kyllä rytistä alas seuraavan laman myötä ehkä tuon 50 prosenttia, mutta pitkäkestoisena malttivelalla ostettu asunto tai parhaimmillaan kiinteistö on edelleen hyvä sijoitus perillisten tapeltavaksi...