Vihreiden vaikuttajien joukossa tai paremminkin kansanedustaja Osmo Soininvaaran toimesta on haaveiltu yhä enemmän konsensushenkisestä poliittisesta liikkeestä. Onko edellinen sitten vihreiden tuho vai mahdollisuus? Ehkä voi olla kumpaakin, vaikka linjattomana ja kaikkia miellyttävänä vihreät saattavat demokratiaamme vaihtoehtojen puutteessa yhä enemmän konsensukseen, jonka johdosta poliittinen aktivismi laantuu vallan.
Ymmärrän kyllä että yli keski-ikäiset harvoin ovat kovin radikaaleja missään asioissa noin yleensä, mutta tarkoittaako edellinen sitten vihreiden myötä yhä enemmän kokoomuksen peesaamista. Vihreät ovat oikeasti ahdingossa hallitusvastuussa, etenkin kun muistetaan vielä yli 30 prosentin romahdus viime eduskuntavaalien kansanedustajien paikkamäärässä verrattuna vuoden 2007 vaaleihin.
Vihreät kaipaavat nyt entistä enemmän linjaa, eikä vain populistisilta vaikuttavia periaateohjelman muokkauksia kuten päätös myönteisesti eutanasiaan suhtautuvana puolueena. Eikö vihreille enää hyvät ja ajattelevat äänestäjätkään kelpaa vai miksi vihreiden voima siis alle keski-ikäisten poliittinen aktivismi halutaan tappaa (katso tämän blogimerkinnän 1. kappale)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti